Tätä
nykyä olen vahvasti sitä mieltä, että kun viisi vähintäänkin erikoista
ihmistä laitetaan samaan huusholliin viikoksi vetämään viinaa jos
jonkinmoista, alkaa suhteet väistämättä natisemaan liitoksistaan. Niin
kävi myös nyt.
Johtui se sitten auringosta, alkoholista tai seurasta, mutta aika-ajoin alkoi jokaisella päässä naksua. Ja paukkua.
Meistä ei taida yksikään olla jälkeenpäin katsottuna sitä mieltä, että lomamme olisi ollut järin rentouttava?
Oh hell no! We all need therapy after this!
Joukkoterapiastamme saattekin lukea sitten tuonnempana. Vannon ja vakuutan sen käsi sydämellä.
Vaikkakin lomatunnelmat olivat välillä mitä olivat, emme silti toisiamme vallan hylänneet. Ja vaikka siihen tarvittiinkin astetta vahvempaa Aftershockia, sellaista joulun makuista, olemme kuin olemmekin edelleen ystäviä. Ihan kaikki.
Ja vaikka aamulla heräsimmekin kaikki viisi kalsarisiltamme samasta sängystä siihen, kun siivoja kävelee ovesta sisään ja jää hiljaa tuijottamaan, edelleen rakastamme toisiamme. `Fuckin` crazy Finnish people..`
Nyt meikäläinen aikoo raottaa salaisuuksien lipasta, eikä vesivahingolta säästy yksikään elävä sielu;
Ryhmähenkeä koeteltiin jälleen, kun aurinkoinen riemuloma alkoi saada väreihinsä aavistuksen verran ruskeita sävyjä.
Olemme nauttineet ruokaa ja juomaa jos millaista, ja meillä olikin jo etukäteen tiedossa ettei kaikkien pakit loppuun saakka kestäisi moista rytyytystä. Ei edes viimeiseen iltaan asti. Mutta vessaan asti kylläkin.
Kurinaa ja lorinaa. Vatsanväänteitä ja yökkäyksiä. Pingviinijuoksua huussiin.
Rakas matkakumppanimme piti näinikään paskataukoa. Ja kauan.
Armottoman ripuloinnin ja kyökkimisen jälkeen mietimme joukolla vessan ulkopuolella, että mahtaako se yrjötä ihan vain sen hajun takia..?
Tähän kohtaan voisi kirjoittaa balttiarallaa kymmenkunta riviä kakasta. Kakasta, joka valloittaa suomalaisten lomayksiön tukehduttaen sen asukkaat imelään hajuunsa. Jätetään se tekemättä kuitenkin.
Sen sijaan voimme hypätä suoraan parin päivän päähän. Siihen hetkeen, jolloin loma ei ole enää lomaa, vaan pakkolomaa. Ja siihen myötätunnon tunteeseen, jota tunnet ystävääsi kohtaan, kun tämä makaa vessan lattialla oksennuksessaan. Ja luultavasti kurat housussa.
Nyt on tultu siihen pisteeseen, että on pakko soittaa apua.
`Please help us! there is shit everywhere!`
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Parin tunnin päästä potilas virkoaa. Olemma paikallisessa sairaalassa tiputuksessa. Suoneen on pumpattu jos jonkinmoista velliä, ja tämä nykyisin Paskatauoksi kutsuttu ryhmäläisemme on hekotellut lääkkeissään jo jonkin aikaa. Se onkin kumma tunne kun kutittaa sisältä päin. Ja se kun töllöttimestä tulee piirrettyjä, joissa -yllätys-yllätys- seikkailee pieniä sienimiehiä. Siellä ne vipelsivät ruudussa. Mitä hänelle annettiin?
- Mene ja tiedä, mutta luullakseni sitä videopätkää katsellaan viellä.
-getting wasted, since day one-
Let`s do this again! Sincerely yours, Kusti
Meistä ei taida yksikään olla jälkeenpäin katsottuna sitä mieltä, että lomamme olisi ollut järin rentouttava?
Oh hell no! We all need therapy after this!
Joukkoterapiastamme saattekin lukea sitten tuonnempana. Vannon ja vakuutan sen käsi sydämellä.
Vaikkakin lomatunnelmat olivat välillä mitä olivat, emme silti toisiamme vallan hylänneet. Ja vaikka siihen tarvittiinkin astetta vahvempaa Aftershockia, sellaista joulun makuista, olemme kuin olemmekin edelleen ystäviä. Ihan kaikki.
Ja vaikka aamulla heräsimmekin kaikki viisi kalsarisiltamme samasta sängystä siihen, kun siivoja kävelee ovesta sisään ja jää hiljaa tuijottamaan, edelleen rakastamme toisiamme. `Fuckin` crazy Finnish people..`
Nyt meikäläinen aikoo raottaa salaisuuksien lipasta, eikä vesivahingolta säästy yksikään elävä sielu;
Ryhmähenkeä koeteltiin jälleen, kun aurinkoinen riemuloma alkoi saada väreihinsä aavistuksen verran ruskeita sävyjä.
Olemme nauttineet ruokaa ja juomaa jos millaista, ja meillä olikin jo etukäteen tiedossa ettei kaikkien pakit loppuun saakka kestäisi moista rytyytystä. Ei edes viimeiseen iltaan asti. Mutta vessaan asti kylläkin.
Kurinaa ja lorinaa. Vatsanväänteitä ja yökkäyksiä. Pingviinijuoksua huussiin.
Rakas matkakumppanimme piti näinikään paskataukoa. Ja kauan.
Armottoman ripuloinnin ja kyökkimisen jälkeen mietimme joukolla vessan ulkopuolella, että mahtaako se yrjötä ihan vain sen hajun takia..?
Tähän kohtaan voisi kirjoittaa balttiarallaa kymmenkunta riviä kakasta. Kakasta, joka valloittaa suomalaisten lomayksiön tukehduttaen sen asukkaat imelään hajuunsa. Jätetään se tekemättä kuitenkin.
Sen sijaan voimme hypätä suoraan parin päivän päähän. Siihen hetkeen, jolloin loma ei ole enää lomaa, vaan pakkolomaa. Ja siihen myötätunnon tunteeseen, jota tunnet ystävääsi kohtaan, kun tämä makaa vessan lattialla oksennuksessaan. Ja luultavasti kurat housussa.
Nyt on tultu siihen pisteeseen, että on pakko soittaa apua.
`Please help us! there is shit everywhere!`
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Parin tunnin päästä potilas virkoaa. Olemma paikallisessa sairaalassa tiputuksessa. Suoneen on pumpattu jos jonkinmoista velliä, ja tämä nykyisin Paskatauoksi kutsuttu ryhmäläisemme on hekotellut lääkkeissään jo jonkin aikaa. Se onkin kumma tunne kun kutittaa sisältä päin. Ja se kun töllöttimestä tulee piirrettyjä, joissa -yllätys-yllätys- seikkailee pieniä sienimiehiä. Siellä ne vipelsivät ruudussa. Mitä hänelle annettiin?
- Mene ja tiedä, mutta luullakseni sitä videopätkää katsellaan viellä.
-getting wasted, since day one-
Let`s do this again! Sincerely yours, Kusti
